Mulla on vain tämä yks elämä. Sitä mä yritän toistella itelleni. Vaan tää yks elämä ja sitä olis elettävä just nyt, eikä sitten joskus. Sitten kun mä oon laihempi, sitten kun mä oon sosiaalisempi, sitten kun mä oon nätimpi. Silti ei jaksa. Entä sitten jos tää on mun ainoo elämä? Onko sillä mitään väliä, jos en edes pidä siitä?

Mulla on ollu vajaan vuoden verran ongelmia syömisen kanssa. Perhe tietää, kukaan muu ei. Kaikki alko ulkonäköpaineista, liian kovasta laihduttamisesta ja johti lopulta ankaran laihduttamisen ja ahmimiskohtauksien kierteeseen. Saatan syödä muutaman tunnin sisällä litran jäätelöä, fazerin sinisen kokonaisen levyn, paketin keksejä, 6 karjalanpiirakkaa ja puoli pussia paahtoleipiä. Tollasen jälkeen on ymmärrettävää, että oksettaa ja sattuu. Kerran jouduin nukkumaan istuallani, koska makuuasennossa sattui yksinkertasesti liikaa. En enää muista monestiko oon alottanu laihduttamisen uudestaan. Lihon ja laihdun n. 8-10 kiloo joka kuukausi. Hammasta purren ja verenmaku suussa mennään eteenpäin.

Voi kun saisi olla vielä pieni lapsi. Ei vastuuta, ei velvollisuuksia. Kaikki mahdollista. Usko siihen, että kykenee mihin tahansa. Vaikka oppimaan lentämään, kun hyppelee tarpeeksi kauan rappusilta.